Joinain päivinä sitä ihminen miettii laulun sanoin että onko järkee vai ei, välillä on pakkasta niin että putket paukkuu, välillä taas kahlataan sukat märkinä savessa ja toisinaan taas kiroillaan kun nurmet ei kasva kun vettä ei sada. Välillä kirmaa 20 mustaa paholaista ympäri pihaa kun olen unohtanut laittaa paimenen päälle, välillä taas meinaa pakahtua kun kesäaamuna pitkän valvomisen jälkeen maailmaan putkahtaa ainutkertainen uusi tulokas. Se joka ei ole herännyt kesäaamuna linnunlauluun ja lähtenyt tekemään rauhassa aamutalleja tai kuunnellut tasaista rouskutusta iltatallissa kun ulkona pyryttää sakeana lunta, ei tiedä millaista tämä elämä on. ja mistä saa voimaa vaikka klinikkareissuille uppoaa satanen jos toinenkin. Toisina aamuina luminen maisema ja pirteät ponit ovat mielenterveydelle parasta sitten suklaan, toisinaan taas meinaa palkokasvi mennä pikkunenään syvälle pienimmistäkin asioista. Pääasiassa tämä hevoshomma on melko mukavaa mutta joskus......
Tänään on yksi niistä päivistä kun aamulla on ihanaa ja illalla sitten ei. Moni ei varmaankaan tiedä kun näkee meitä vouhottamassa esim kisoihin että millaista meillä on kotona tai sitten vastavuoroisesti on nähnyt meidän kodin mutta ei taatusti tiedä millaisia meidän päivät "ihan aikuisten oikeesti" on. Vaikka hevosmäärä on kasvanut huimasti niin edellen tämä tallihomma on minulle harrastus ja niin kuin kaikki tietävät: harrastus maksaa (melkein) AINA! Jos tämä olisi työ niin tokkopa minun tarvisi kiireisen aamutallin jälkeen lähteä heinää hiuksissa ja useimmiten hevoselta tuoksuen kahdeksaksi ohjaamaan maailman parhaita (minun mielestäni) asentajia autohuoltoon. Eläisin siis hyvillä mielin kotona ja mikä tärkeintä hevosilla. Tämä ei nyt ja tuskin ikinä onnistu joten palkkatöihin on laahauduttava vaikka ei haluisi. Ja vaikka moni luuleekin niin en pääse ns "omana väkenä" yhtään muita helpommalla, joskus tuntuu että hoitaa enemmän töitä kuin kaksi vierasta. Se että pääsee arkena keskellä päivää hoitamaan hevosasioita on luxusta mutta sekin on korvattava takaisin.
Se miksi nyt avaudun on nettikirjoittelu etenkin valtakunnan asiapitoisimmassa foorumissa, HT-netissä. Olen kautta kiven ja kannon vannonut että en siellä käy, tämä pätee edelleen sillä kaikesta hyvästä huolimatta siellä on myös usein aika paljon sontaa. Näin kävi taas eilen kun kyseisessä foorumissa oli keskusteltu meidän tallista. Tietotoimiston mukaan oli aliravittuja hevosia, Ann-Niina leuhka ja ylimielinen, enimmäkseen huonoa meillä kaikki. Enemmän kuin yksi Fazerin sininen levy pystyy korvaamaan, pahoittavat nämä jutut mieltäni. Olenkin monesti sanonut että vaihdan rahapussiani jonkun toisen kanssa joka haluaa kaiken tämän hyvine ja huonoinen puolineen, ketään ei kuitenkaan ole ilmaantunut. Siksi usein nimettömän puskasta huutelu esim seuravaasti: oon kuullut vain negatiivista, satuttaa melkoisesti. Haluankin kertoa teille meidän arjesta jotta asia saa jonkinlaiset mittasuhteet:
minun "työpäiväni" alkaa 4.30 joka armas aamu ja usein miten jatkuu tallissa pitkälti yli yhdeksään ja välissä siis 8-17.00 palkkatyötä. Tämän lisäksi on vielä vaihteleva määrä paperityötä jota aiheuttavat esim nuo emolehmät. Annin aamut taas alkavat koulussa klo 8 ja jatkuva töiden merkeissä klo 21 saakka, huom AK opiskelee parturi-kampajaalukiolinjalla joten läksyjäkin voi joskus olla. Tämän lisäksi Ak treenaa hevosiaan ja kilpailee oman terveytensä mukaan (jatkuvan lääkityksen vaativa reuma).
Aliravittuihin en voi ottaa kantaa mutta uskon että eläinlääkärit, kengittäjät ja muut tallilla käyvät olisivat minua ohjeistaneet asiasta tai ainakin ottaa yhteyttä eläinsuojeluviranomaisiin.
Se miksi tästä avaudun että olen valtava turhautunut tuollaisista nimimerkin takaa laitetuista viesteistä, olen ehkä herkkänahkainen mutta aina ei vaan kestä.
Jokainen tallinpitäjä tietää ettei tämä elämä aina niin herkkua ole vaikkaa seisoisi päällänsä. Useimmilla meillä on murheensa ja jos niitä on ollut esimerkiksi töissä niin ne on helppo purkaa vaikka illan harrastuksen parissa. Kiivaan luonteen omaavana meillä hevosten omistajat ovat oppineet aistimaan milloin kenkä puristaa ja pahasti. Joskus ei vaan ymmärrä miksi talli on hyrskyn myrskyn vaikka se aamulla lähtiessä oli tip top. Ja kuten olen viime vuodesta sanonut: TÄMÄ ON MINUN HARRASTUKSENI! Siksi MINUN tallillani joka sattuu vielä olemaan muutaman metrin päässä minun kodista, tehdään niin kuin minä haluan. Tämä ei kaikille ole sopinut eikä varmasti tule ikinä sopimaankaan. Siksi Lammijärventietä pääsee sekä meille että pois. Hevosia ja omistajia on vaihtunut mutta paljon on "alkuperäiskansaa" jotka ovat oppineet elämään minun sääntöjeni mukaan. On myös hevosenomistajia joiden kanssa kaverisuhde on säilynyt vaikka hevoset ovat muuttaneetkin pois muille talleille.
Minun mielestäni meillä on hyvä henki tallilla mutta toki eri mieltä saa olla. Aina on apua saatu puolin ja toisin, hyvä niin. Oppirahat on tullut näiden vuosien varrella maksettua joten olen tullut tarkemmaksi kaikesta. Muutama aikaisemmista asiakkaista on opettanut enemmän kuin tuhat kirjaa, kiitos siitä heille, nyt osaan olla tarkempi ja miettiä ketä kotiini päästän.
Nyt alkaa sataa taivaan täydeltä lunta joten lähden tästä virallisesta työstäni kohti rakasta harrastusta ja aivan mielettömän ihania poneja ja hevosia!
Iloista tulevaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti